Lopun aikoja

Töitä on enää kaksi viikkoa jäljellä. Joulun jälkeen on edessä paluu koulun penkille. Olen jo muutaman viikon ollut hieman lähtöfiiliksissä. Työpaikasta ja työstä olen tykännyt kovasti. Uuteen ihmisjoukkoon sopeutuminen on ollut minulle usein hieman haasteellista, mutta nyt sekin sujui luontevasti. Olen ollut osa yhteisöä. Mieli on ollut haikea, kun uudessa työvuorolistassa ei näykään minun nimeäni, on koulutustilaisuuksia uusista jutuista, joita minun ei tarvitse oppia tai ihmiset suunnittelevat elämäänsä eteenpäin.

Ajatukset ovat suuntautuneet jo koulumaailmaan. Harjoitteluraportti pitäisi saada tehtyä loppuun. Pitäisi jo hieman perehtyä ensi kevään aiheisiin. Opinnäytetyötäkin pitäisi alkaa oikeasti ajatella. Toisaalta kouluun paluu on ihan mukavaakin. Mutta kevään työmäärä pelottaa jo etukäteen. Nyt harjoittelu- ja työaikaan olen nauttinut siitä tunteesta, kun työn voi tehdä työpäivän aikana ja kotona voikin sitten keskittyä muihin hommiin. Opiskelumotivaatio on tällä hetkellä aika hukassa.

Joulukuinen loma tulee kyllä todella tarpeeseen. En viime joulun jälkeen ole pitänyt kuin joitain yksittäisiä vapaapäiviä. Viime kevät oli opintojen suhteen todella työläs ja välillä vietin koulujuttujen parissa kaikki illat ja viikonloput. Harjoittelu tuntuikin kevyeltä, kun ei tarvinnyt enää työpäivän jälkeen jatkaa hommia kotona. Mutta aikamoista uuden opettelua se kuitenkin on vaatinut. Olo alkaa olla aika vetämätön. Pimeyskin verottaa jaksamista kuten aina tähän vuodenaikaan.

Toivottavasti saisin vielä jostain revittyä energiaa saada tämä syksy suoritettua loppuun.

Marras

Töitä on vielä neljä viikkoa. Joulukuussa lomaillaan ja paluu opintoihin on edessä tammikuun alussa. Lievästi sanottuna alan olla loman tarpeessa. Viime joulun jälkeen minulla on ollut viikonloppujen lisäksi vain muutama yksittäinen vapaapäivä. Ja kevätlukukauden aikana menivät illat ja viikonloput usein kouluhommissa. Kesän työharjoittelu ja tämä pieni työpätkä sen jatkeena ovat siinä suhteessa tuntuneet. kevyiltä. En odota kouluunpaluuta mitenkään innoissani. Tuleva kevät on kuulemma aika rankka ja sitä opinnäytetyötäkin pitäisi vähitellen alkaa miettiä. Nyt pitäisi saada harjoitteluraportti kirjoitettua. Toivottavasti loma palauttaa opiskelumotivaation.

Väsymys ja stressi tuntuvat myös kehossa. Selkä on välillä jumissa ja ranteet kipeät. Viime aikoina on ilmaantunut myös vatsakipuja, joita pidän ihan väsymyksen aiheuttamina.

Loka- ja marraskuun pimeys vetävät mielen matalaksi. Joulukuussa helpottaa. En enää ole erityisen juhlaihminen, mutta joulun ajassa on edelleen oma viehätyksensä. Tammikuu on taas laulunkin mukaan pitkä ja iloton. Valon määrän lisääntyessä huomaan omankin vireystilani kohenevan. Vuosittain toistuvan ilmiön olen havainnut ja huomannut havainnon tuovan myös lohtua. Tämä on vain tälläinen ajanjakso, joka menee ohi aikanaan. En jaksa huolestua asiasta.

Luin tänään eilistä Hesaria. Tämä yksinäisyydestä kertova juttu sai minut itkemään. Tunnistin siinä niin hyvin omia tuntemuksiani. Useinmiten olen elämääni kohtalaisen tyytyväinen, mutta yksinäisyys on ongelma. Välillä asia on mielessä aktiivisemmin, mutta enimmäkseen se on jonkinlaisena pohjavireenä elämässä. Nyt yksinäisyyden ongelma on omissa ajatuksissani pinnalla, johtuen yleisestä alavireisyydestäni.